Kun elämä hiljentyy
On hetkiä, jolloin elämä pyytää meitä pysähtymään; erityisesti silloin, kun tiedämme, että aika yhdessä käy vähiin. Kuolema on yhtä ainutlaatuinen kuin elämä, joka sitä edeltää. Sinulla on oikeus omiin toiveisiisi sekä tapaasi kohdata elämän viimeiset hetket. Ehkä haluat vielä sanoa jotain, antaa anteeksi tai pyytää anteeksi. Ehkä haluat muistella elettyä elämää, tai ehkä kaipaat ympärillesi vain rauhaa. Kuoleman äärellä on tilaa monenlaisille tunteille; surulle ja pelolle, rakkaudelle, kiitollisuudelle, kauniille muistoille ja
hiljaiselle rauhalle.
Joskus tärkeintä on vain se, että joku istuu vieressä ja pitää kädestä.
Läsnäoloa silloin, kun sillä on eniten merkitystä
Jokainen elämä on ainutlaatuinen, ja niin on myös jokainen kuolema. Ihmisarvo on meillä kaikilla sama; niin kehdossa nukkuvan lapsen, kuin kuolinvuoteellaan lepäävän vanhuksen. Kaikki meistä ovat yhtä arvokkaita, ja siksi jokainen meistä ansaitsee vierelleen luotettavan ja turvallisen kanssakulkijan lähdön hetkelle.
Rinnallakulkijana haluan kunnioittaa sitä, mikä sinulle on tärkeää. Arvojasi, vakaumustasi, ihmissuhteitasi, elämäntarinaasi ja toiveitasi. Voimme pysähtyä pohtimaan esimerkiksi sitä, mitä vielä haluat sanoa, kenelle haluat antaa aikaa, mitä haluat jättää jälkeesi, tai millaisiksi toivot viimeiset päiväsi ja hetkesi.
